Punaista massaa vain todelliseen tarpeeseen
Joulu kahdesti vuodessa Helsingissä odotetaan uusia pyörätieratkaisuja kuin tulevaa joulua. Odotuksen tilassa osapuolet eivät tiedä, kuka haluaisi aloittaa, tai siltä se ainakin ulkopuolisen silmistä tuntuu. Tietenkin olisi kiva myös tietää, mitä pitää tehdä ja mihin. Uutta pyöräliikenteen suunnitteluohjetta on odotettu jo liian kauan. Kuin pienenä joululahjana siitä voitaisiin julkaista muutamat relevantit kohdat. Joulukuun vesisateeseen pienen lohdun toi Vernen (Parhaat Eurooppalaiset käytännöt pyöräilyn ja kävelyn edistämisessä) julkaisun nettiversio. Kivoja kuvia oikeista kaupungeista ja muutoksen mahdollisuudesta. Kuinka yksityisautoja tai busseja täyttänyt tori muuttui iloisten ihmisten täyttämäksi oikeaksi toriksi, tai miten autoliikennettä rajoittamalla nelikaistainen katu muuttui asukasystävälliseksi kaksikaistaiseksi levein ja mukavin jalkakäytävin. Miksi näin ei voisi tapahtua vaikka Helsingin Rautatientorilla tai Kustaa Vaasan tiellä, mikä muuttuu moottoritien näköiseksi aivan liian aikaisin. Se on katu ja siinä kuuluu olla ratikkakiskojen lisäksi myös jalkakäytävät, ihmiset ja palvelut. Kirjan toimituksen omia piirrustuksia tutkiessa vesisateen äänet palasivat. No, vaikka sivun 99 kuva. Kivoja ja tärkeitä huomioita "viitoitus, pinnan tasaisuus, loogisuus,..", mutta missä on JATKUVUUS? Kuvassa pääkadulla itään ajavan on ilmeisesti pyörähdettävä kieroliittymässä ympäri päästäkseen keskimmäistä katua pohjoiseen? Kuvan jälkeen oli pakko kaivaa yksi Tukholman Rambollin vai oliko se Tyrénssin detaljikuva esiin. Se on hyvä, jopa niin hyvä että samanlaisen toivosin näkeväni Helsingin suunnitteluohjeissa. Siinä kuvassa on mitoituksien lisäksi yksi todella tärkeä huomio, värimassan käyttö vain tarpeeseen. Palataan vielä kirjan kuvaan: Siinäkin oli massausta valokuvissa, mutta kuvateksteissä turvallisuudesta (ja mukavuudesta) kun puhuttiin, mainittiin vain reunakivet. Massasta kuin puhuttiin, sen tehtävä oli ainoastaan parantaa ohjaavuutta. Massalla on tarkoitus Helsingissä massaa ei ole käytetty oikeaan tarkoitukseen ollenkaan. Herää kysymys:"Tiedetäänkö täällä edes sen oikeaa hyötyä?". Taannoin HS:
ssä oli Teppo Moision kirjoitus "Vaara vaanii katveessa", siinä käsiteltiin kahta vaarallista risteystä, Musokadun (oikeasti Aurorankadun) ja Mannerheimintien risteys, ja Satamakadun ja Sturenkadun risteys. Niko Palo KSV:ltä totesi vaaran johtuvan kaksisuuntaisesta pyörätiestä, jolloin autojen on vaikea havaita molemmista suunnista tulevia pyöräilijöitä. Muutos vie vuosia, joten ilmeisesti vaaran kanssa pitää pystyä vain elämään. Maallikkona tutustuin Satamakadun järjestelyihin. Pelkästään katupysäköinnin puolen vaihto parantaisi autojen tulokulmaa huomattavasti, jolloin oikealta tulevat pyöräilijät näkyvät väistämisvelvolliselle kuljettajalle oikealla, ei takaoikealla, mihin kuorma- ja pakettiautoista ei edes näe. Lisäksi maallikko suorittaisi massauksen kahdella pyöränkuvalla (molempiin suuntiin) ylityskohtaan välittömästi. Vaarallisuudesta ja ylipäänsä pyöristä pitää viestiä! No, entä se toinen. Aurorankatua ajava autoilija ei tiedä yhdistetystä kevyenliikenteen väylän olemassaolosta mitään. Kärkikolmion alta puuttuu kaksisuuntaisesta pyörätiestä varoittava lisäkilpi no:863. Lisäksi suojatiestä puuttuu pyörätien jatke. Jos näiden lähes ilmaisien ja toivottavasti jo nyt pakollisten toimenpiteiden jälkeen onnettomuudet jatkuvat, jälleen massaus ja pyörämerkit maahan keskelle autoilijan näkökenttää. Autonkuljettajalla ei ole mitään mahdollisuutta katsoa jalkakäytävää etsien mahdollista pyörätienmerkkiä, jonka jälkeen varoa pyöräilijöitä. Katuja pitää suunnitella siten, että myös ulkopaikkakuntalaisilla on mahdollisuus ajaa turvallisesti sekä pyörää että autoa. Toivottavasti tulevaisuudessa molemmissa paikoissa nähdään vain yksisuuntaisia pyöräväyliä. Helsinki ja massa Mieleen tulee ainoastaan Valpastin Oy:n Tyregrip massan referenssi kohde, Eino Leinon katu. Valpastin omilla nettisivuilla haluaa kohentaa turvallisuutta ja jopa konsultoi kävelyn ja pyöräilyn edistämistä. Eino Leinon kadun massaus on yksi esimerkki Helsingin turhista teoista, ainoastaan pyörätien tekeminen kyseiselle kadulle on ollut vielä turhempaa. Valpastin Oy olisi massauksen sijasta voinut kyseenalaistaa (konsultoida) pyörätien tarpeellisuutta, olematon jatkuvuus Ruusulankadulle ja Töölönkadulle, ja niiltä kyseiselle pyörätielle. Jo pelkkä kadun nopeusrajoitus ja liikennemäärät puoltavat sekaliikennettä. Lisäksi pyörätien ja Topeliuksenkadun risteys väistämissääntöineen jää pyöräilijälle hämäräksi. Autotiellä on kyllä selvät kärkikolmiot ennen risteyksen suojatietä, mutta pyörätien ylityksessä 10 metriä myöhemmin ne puuttuvat. Pyöräilijän pitää itse päätellä väistäminen pelkistä katumerkinnöistä (lisää asiasta myöhemmin). Sekaliikenteessä kyseisiä ongelmia ei ole. Maallikko (kirjoittaja) voisi myös konsultoida pyöräilyn edistämistä, silloin massatkin löytäisivät ne oikeat paikat ja vielä samalla hinnalla. Massaa vain todelliseen tarpeeseen Massan tehtävä on viestiä autoille pyöräilijöistä vaarallisilla pyörätien ylityksillä ja pyöräkaistoilla. Massatuissa paikoissa pyöräilijällä on AINA etuajo-oikeus. Turhaa massan käyttöä pitää välttää ja milloinkaan sitä ei saa laittaa paikkaan, missä pyöräilijällä on väistämisvelvollisuus. Myös pyöräilijät hyötyvät massauksesta, mikään liikennemerkki tai muu opastin ei varoita paremmin pyöräilijää kuin massa. Massasta seuraava teko turvallisempaan pyöräilyyn on korotettu pyörätie ylityskohdissa, mutta niiden kustannus on aivan eri hintaluokassa. Lisäksi korotuksesta saattaa myöhemmin tulla helposti turha, mikäli autojen ajonopeus tai asenne muuttuu. Korotuksissa on sama riski kuin kalliisti rakennetulla turhalla pyörätiellä, missä ihmiset ajavat mielummin kadulla. Vaarallisia pyöräkaistojen kohtia ei juurikaan pysty muuttamaan. Ongelmakohtia ovat esimerkiksi paremman jatkuvuuden takia tehty pyöräkaista kahden autokaistan väliin, tai taksiaseman ohitus. Mikäli pyöräkaista -ongelma korjattaisiin pyörätiellä, jatkuvuus kärsisi pahasti ja luovat pyöräilijät ajaisivat pyörätiestä huolimatta ylityskohdan kadulla. Taksiaseman ja talon väliin ei muutenkaan saisi rakentaa pyörätietä, vaan taksiasemat pitää ohittaa liikenteen puolelta. Massa on kustannustehokas huomioväline oikein käytettynä. Vernen julkaisu: http://www.tut.fi/verne/tutkimusalueet/kaupunkiliikenne/ Valpastin Oy http://www.valpastin.fi/
Vaara vaanii katveessa http://www.hs.fi/juttusarja/penaali/artikkeli/Vaara+vaanii+katveessa/11352695...
Kuvia Tukholmasta ja se loistava "cykelhandbok" -kuva:
ssä oli Teppo Moision kirjoitus "Vaara vaanii katveessa", siinä käsiteltiin kahta vaarallista risteystä, Musokadun (oikeasti Aurorankadun) ja Mannerheimintien risteys, ja Satamakadun ja Sturenkadun risteys. Niko Palo KSV:ltä totesi vaaran johtuvan kaksisuuntaisesta pyörätiestä, jolloin autojen on vaikea havaita molemmista suunnista tulevia pyöräilijöitä. Muutos vie vuosia, joten ilmeisesti vaaran kanssa pitää pystyä vain elämään. Maallikkona tutustuin Satamakadun järjestelyihin. Pelkästään katupysäköinnin puolen vaihto parantaisi autojen tulokulmaa huomattavasti, jolloin oikealta tulevat pyöräilijät näkyvät väistämisvelvolliselle kuljettajalle oikealla, ei takaoikealla, mihin kuorma- ja pakettiautoista ei edes näe. Lisäksi maallikko suorittaisi massauksen kahdella pyöränkuvalla (molempiin suuntiin) ylityskohtaan välittömästi. Vaarallisuudesta ja ylipäänsä pyöristä pitää viestiä! No, entä se toinen. Aurorankatua ajava autoilija ei tiedä yhdistetystä kevyenliikenteen väylän olemassaolosta mitään. Kärkikolmion alta puuttuu kaksisuuntaisesta pyörätiestä varoittava lisäkilpi no:863. Lisäksi suojatiestä puuttuu pyörätien jatke. Jos näiden lähes ilmaisien ja toivottavasti jo nyt pakollisten toimenpiteiden jälkeen onnettomuudet jatkuvat, jälleen massaus ja pyörämerkit maahan keskelle autoilijan näkökenttää. Autonkuljettajalla ei ole mitään mahdollisuutta katsoa jalkakäytävää etsien mahdollista pyörätienmerkkiä, jonka jälkeen varoa pyöräilijöitä. Katuja pitää suunnitella siten, että myös ulkopaikkakuntalaisilla on mahdollisuus ajaa turvallisesti sekä pyörää että autoa. Toivottavasti tulevaisuudessa molemmissa paikoissa nähdään vain yksisuuntaisia pyöräväyliä. Helsinki ja massa Mieleen tulee ainoastaan Valpastin Oy:n Tyregrip massan referenssi kohde, Eino Leinon katu. Valpastin omilla nettisivuilla haluaa kohentaa turvallisuutta ja jopa konsultoi kävelyn ja pyöräilyn edistämistä. Eino Leinon kadun massaus on yksi esimerkki Helsingin turhista teoista, ainoastaan pyörätien tekeminen kyseiselle kadulle on ollut vielä turhempaa. Valpastin Oy olisi massauksen sijasta voinut kyseenalaistaa (konsultoida) pyörätien tarpeellisuutta, olematon jatkuvuus Ruusulankadulle ja Töölönkadulle, ja niiltä kyseiselle pyörätielle. Jo pelkkä kadun nopeusrajoitus ja liikennemäärät puoltavat sekaliikennettä. Lisäksi pyörätien ja Topeliuksenkadun risteys väistämissääntöineen jää pyöräilijälle hämäräksi. Autotiellä on kyllä selvät kärkikolmiot ennen risteyksen suojatietä, mutta pyörätien ylityksessä 10 metriä myöhemmin ne puuttuvat. Pyöräilijän pitää itse päätellä väistäminen pelkistä katumerkinnöistä (lisää asiasta myöhemmin). Sekaliikenteessä kyseisiä ongelmia ei ole. Maallikko (kirjoittaja) voisi myös konsultoida pyöräilyn edistämistä, silloin massatkin löytäisivät ne oikeat paikat ja vielä samalla hinnalla. Massaa vain todelliseen tarpeeseen Massan tehtävä on viestiä autoille pyöräilijöistä vaarallisilla pyörätien ylityksillä ja pyöräkaistoilla. Massatuissa paikoissa pyöräilijällä on AINA etuajo-oikeus. Turhaa massan käyttöä pitää välttää ja milloinkaan sitä ei saa laittaa paikkaan, missä pyöräilijällä on väistämisvelvollisuus. Myös pyöräilijät hyötyvät massauksesta, mikään liikennemerkki tai muu opastin ei varoita paremmin pyöräilijää kuin massa. Massasta seuraava teko turvallisempaan pyöräilyyn on korotettu pyörätie ylityskohdissa, mutta niiden kustannus on aivan eri hintaluokassa. Lisäksi korotuksesta saattaa myöhemmin tulla helposti turha, mikäli autojen ajonopeus tai asenne muuttuu. Korotuksissa on sama riski kuin kalliisti rakennetulla turhalla pyörätiellä, missä ihmiset ajavat mielummin kadulla. Vaarallisia pyöräkaistojen kohtia ei juurikaan pysty muuttamaan. Ongelmakohtia ovat esimerkiksi paremman jatkuvuuden takia tehty pyöräkaista kahden autokaistan väliin, tai taksiaseman ohitus. Mikäli pyöräkaista -ongelma korjattaisiin pyörätiellä, jatkuvuus kärsisi pahasti ja luovat pyöräilijät ajaisivat pyörätiestä huolimatta ylityskohdan kadulla. Taksiaseman ja talon väliin ei muutenkaan saisi rakentaa pyörätietä, vaan taksiasemat pitää ohittaa liikenteen puolelta. Massa on kustannustehokas huomioväline oikein käytettynä. Vernen julkaisu: http://www.tut.fi/verne/tutkimusalueet/kaupunkiliikenne/ Valpastin Oy http://www.valpastin.fi/
Vaara vaanii katveessa http://www.hs.fi/juttusarja/penaali/artikkeli/Vaara+vaanii+katveessa/11352695...
Kuvia Tukholmasta ja se loistava "cykelhandbok" -kuva:
